SAMANARVOISTEN SUOMI

Ilahdun, kun kuulen hihkaisun: ‘Äiti, kato, prinsessa!’ Silloin tiedän, ettei kotona ole puhuttu mustalaisista, vaan olemme ihmisiä.

Anita, 40, Vantaa

Kun katukuvassa kävelee mekon kanssa, sen kyllä huomaa, mistä ja miten lapsille on meistä kotona puhuttu. Ilahdun, kun kuulen hihkaisun: ”Äiti, kato, prinsessa!” Silloin tiedän, ettei kotona ole puhuttu mustalaisista, vaan olemme ihmisiä. Mutta kyllä niitä rumiakin kommentteja kuulee. Mielestäni se kertoo siitä, mitä kotona viljellään. Asenteet ja aukot sivistyksessä periytyvät usein vanhemmilta lapsille.

Aikuisten suunnalta asenteellisuutta kohtaa tosin jopa enemmän. Taustalla saattaa olla yksi negatiivinen kokemus tai vain mielikuva. Jos joku kulttuurini edustaja on toiminut väärin jossakin tilanteessa, liitetään tämä teko koko joukkoon. Seuraavalle vastaantulevalle romanille kostetaan helposti töykeällä käytöksellä. Se on surullista. 

Olen ollut tilanteissa, joissa on pidetty lähtökohtaisesti pohjasakkana. On syytetty: ”Sinä olet valehtelija, sellaisia te kaikki olette.” Kun osoittaa, että minä olen tämä ja tämä, töissä tässä ja tässä paikassa, ja kyseenalaistaa ruman käytöksen kohteliaasti, muuttuu kohtelu alta aikayksikön. Usein pitää kuitenkin tuoda oma asema ja tietämys julki ennen kuin otetaan tosissaan.

Itse olen pyrkinyt ottamaan aina tilanteet haltuuni, enkä ole suostunut pienentämään itseäni taustani tähden. Ehkä se on itsetuntokysymys tai osa räiskyvää persoonaani. Siksi koenkin, että monessa tilanteessa ajan kanssa ennakkoluulojen muurit ovat murtuneet. Olen aina halunnut tehdä parhaani ihmisenä, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että olen romani.

Tietämättömyys on se, mikä saa ihmiset varpailleen. Siitä syntyy ennakkoluuloja, kun ei tiedetä kulttuurista mitään, ei ihmisistä mitään, eikä heidän elämästään mitään. Ihmiset tuntuvat pelkäävän kysymistä väärin tekemisen pelossa. Tietämättömyyteen jääminen on kuitenkin mielestäni pahempi kuin että ottaisi rohkeasti selvää. Kerran ollessani alakoulussa kertomassa romanikulttuurista eräs lapsi kysyikin, saunonko koskaan. Huulenheitoksihan se meni. Huumori voi olla hyvä keino purkaa ennakkoluulojen muureja ihmisten väliltä.

Henkilökohtaisesti haluan antaa hienon kuvan. Uskon, että kohtaamisten kautta asiat muuttuvat itsestään ajan kanssa. Meidän sukupolvi voi vaikuttaa siihen, miltä tulevaisuus näyttää.

Toimittaja
Jenna Honkanen
Kuvaaja
Anki Ahlqvist
Video

LUE LISÄÄ