SAMANARVOISTEN SUOMI

Meni pitkään ennen kuin yritin saada selvyyttä biologisesta isästäni. Osittain kyse oli siitä, että olin äidiltäni oppinut pitämään asiaa jotenkin häpeällisenä.

Birgit, 73, Lieto

Syyskuun 15. päivänä vuonna 1940 saksalaissotilaat saapuivat Rovaniemelle Lappiin. Sieltä he levittäytyivät ympäri Pohjois-Suomea, ja loukkaantuneita varten perustettiin kolme varsinaista kenttäsairaalaa: Sallaan, Alikurttiin ja Parkkinaan. Äitini sai tietää, että suomalaisiakin otettiin mielellään työhön kenttäsairaaloihin, ja hän päätti hakeutua töihin keittiölle johonkin niistä. Siellä hän tutustui erääseen Ernst-nimiseen mieheen, ja heidän välilleen kehkeytyi kaiketi jonkinlainen seurustelusuhde.

Kun raskaus tuli näkyviin ja näin ollen koko sen päällystön tietoon, jonka alaisena äitini toimi, ei äiti saanut enää nähdä Ernstiä. Äiti halusi varmistaa, etten joutuisi kärsimään tapahtuneesta, ja meni syntymäni kynnyksellä naimisiin erään tanskalaisen kanssa. Hän oli tullut saksalaisten sotilaiden mukana Suomeen. Kyse olikin monessa määrin järkiavioliitosta. Suomalaiset huorittelivat naisia, jotka palasivat yksin lastensa kanssa kotikyliinsä Lapista. Heitä pidettiin roskasakkana, eikä ymmärrystä herunut. Siihen aikaan sekä äidin että lapsen leimasi voimakkaasti se, että lapsi oli syntynyt avioliiton ulkopuolella.

Tanskalaisisä adoptoi minut, ja sain hänen sukunimensä. Koskaan hän ei suutuspäissäänkään väittänyt, etten olisi hänen lapsensa. Isänä hänet tunsin ja häntä rakastin.

Meni pitkään ennen kuin yritin saada selvyyttä biologisesta isästäni. Osittain tähän vaikuttivat omat ruuhkavuoteni ja se, että olin todella pitänyt tanskalaista Karl Jenseniä isänäni. Osittain kyse oli kuitenkin siitä, että olin äidiltäni oppinut pitämään asiaa jotenkin häpeällisenä.

Minulle kerrottiin Ernstistä vasta, kun olin yli kymmenvuotias. Jos otin myöhemmin asiaa puheeksi äitini kanssa, hän alkoi aivan vavista. Keskustelu aiheesta oli hänen mukavuusalueensa ulkopuolella, joten en halunnut häntä murehduttaa. Myöhemmin olen harmitellut, etten uskaltanut yrittää yhtään enempää. Olisi tuo asia mielestäni jossain määrin kuulunut minullekin.

Saksassa säilytetään virastoissa tarkkoja dokumentteja Suomeen lähetetyistä sotilaista, mutta koska minulla ei ole Ernstin syntymäaikaa eikä tietoa kenttäsairaalasta tai hänen tarkasta ajastaan Suomessa, on jäljitystyötä mahdotonta tehdä. Todennäköisesti biologinen isäni on jo nukkunut pois, mutta olisi kiva tietää, jos tuolla jossakin minulla on sisar- tai velipuolia. Toiveenani olisi vielä se selvittää, vaikken tiedä, toteutuuko toive koskaan.

 
Toimittaja
Jenna Honkanen
Kuvaaja
Veera Nivalainen
Video
Veera Nivalainen, Maria Mölsä
Kategoria:

LUE LISÄÄ