SAMANARVOISTEN SUOMI

Syvintä syrjintää olen surukseni kokenut toisilta uskovilta. Suurin osa lähestyy sähköpostitse langettaen tuomioita.

Laura, 42, Helsinki

Pian pappisvihkimyksen saatuani tapasin naisen, johon rakastuin. Olin miettinyt sen olevan mahdollista ihan nuoresta asti, ja ajattelin, että se selittäisi paljon asioita. En kuitenkaan nuorempana tuntenut ketään seksuaalivähemmistöön kuuluvaa naista, joten minulla ei ollut vertailukohtaa. Identifioin itseni heteroksi enkä lähtenyt tutkailemaan asiaa sen syvemmin. Ajan kuluessa asia rupesi kuitenkin häiritsemään itseäni niin valtavasti, että koin olevan korkea aika katsoa tämä kortti. Siitä lähtien kaikki on ollut selvää.

Syvintä syrjintää olen surukseni kokenut toisilta uskovilta. Suurin osa lähestyy sähköpostitse langettaen tuomioita. Muutamia kertoja olen ollut tilanteissa, joissa ihmiset ovat kasvotusten hyökänneet persoonaani, hengellisyyttäni ja seksuaali-identiteettiäni kohtaan.

Ne tilanteet ovat olleet traumaattisia. Kaikessa absurdiudessaan ne ovat herättäneet minut siihen todellisuuteen, että kyllä ihmiset kykenevät vihapuheeseen kasvotustenkin. Ne ovat olleet mulle tietynlaisia ristiinnaulitsemiskokemuksia, joissa syytöksien tulva on peitonnut alleen kaiken inhimillisyyden. Kun ihmiset ovat kertoneet mulle suoraan loppusijoituspaikkojani, ovat läheiset olleet mulle suurena tukena.

Ymmärrän, että maailmankatsomuksellisen selkeyden säilyttäminen luo ihmisille turvaa. Ymmärryksen kautta löydän myötätunnon. Siksi ihmisillä on mielestäni oikeus mielipiteisiinsä. Olin nuorempana tiukan linjan kristitty ja muistan, etten itsekään pahantahtoisesti ajatellut tietyllä tapaa. Ei siinä ole mitään väärää, jos subjektiivisesta näkökulmasta kertoo, mikä pelottaa. Sehän on vain avoimuutta, että uskaltaa ilmaista oman sisäisen kokemuksensa ja käydä nöyrää dialogia.

Raja menee mielestäni toisen ihmisen identiteetin kimppuun käymisessä. Ei kenelläkään ole oikeutta hyökätä ikään kuin ylhäältä päin ja kertoa, kuinka asioiden kuuluisi olla. Kaikelle vihapuheelle tulisi olla täysi nollatoleranssi.

Kirkon tulisi olla turvallinen paikka kaikille, ja sama pätee koko yhteiskuntaan. Toivoisin, että voisimme elää Suomessa, jossa jokainen meistä kohdatessaan syrjintää puuttuisi siihen. Välinpitämättömyys on kaikkein pahinta.

Toimittaja
Jenna Honkanen
Kuvaaja
Ronya Hirsma
Video

LUE LISÄÄ