SAMANARVOISTEN SUOMI

Itselleni oli kunniatehtävä toimia lottana. Saatiin toinen toisiltamme arvonantoa, ja kyllä minusta tuntuu, että moni suomalaismieskin arvosti.

Martta, 92, Hamina

Olen kotoisin Karjalankannakselta, Oravakydön kylästä. Minulle ja muille samanikäisille tytöille ehdotettiin, että lähtisimme lottakoulutuskeskukseen kurssille. Niinpä 17-vuotiaana lähdin Hämeenlinnaan kolmen viikon kurssille loppukeväästä vuonna 1943. Äiti antoi luvan, mutta sovittiin, että tulisin kesäksi heinätöihin kotiin. Vaan enpä päässyt kotiin. Kesäkuussa alkoi suurhyökkäys, ja meidät kaikki määrättiin kommennukselle. Annettiin vain matkapassit ja kerrottiin, että koulutetuista lotista oli pulaa.

Minut määrättiin ilmavalvontakomppaniaan ja toimin kesäkuusta 1943 aina lokakuuhun 1944 hirsistä rakennetussa tornissa. Ensin Karjalankannaksella Pöllökkälässä ja kun peräännyttiin, Valkjärvellä Pentsälässä. Meitä oli viisi tyttöä tornia kohti. Vartioitiin aina kaksi tuntia kerrallaan vuoroissa. Kurssilla meille oltiin opetettu kaikki koneet ja miten vartiointia tuli suorittaa.

Minä olin niin nuori, etten osannut mitään pelätä, mutta kyllä siellä vanhemmat lotat itkivät, kun jylinä ja pauke kuuluivat. Muistan ne näyt, kun satoja koneita lensi halki taivaan, ja soitettiin hätäpuheluita. Aina siellä valitettiin: “Aina teillä on hirveä hätä!” Ei siinä auttanut kuitenkaan muu kuin soittaa.

Itselleni oli kunniatehtävä toimia lottana. Saatiin toinen toisiltamme arvonantoa ja kyllä minusta tuntuu, että moni suomalaismieskin arvosti. Kuulihan sitä kaikenlaisia rumia juttuja etupäässä sellaisilta, jotka eivät olleet lottatoiminnassa mukana. Juoruiltiin, että halusimme poikien perässä rintamalle. Ikäväähän se sellainen oli, kun tiesi, ettei moisille puheille ollut mitään syytä. Minusta muistot ovat pääosin hyviä. Sain olla avuksi ja oppia vanhemmilta naisilta.

Rauhan tultua muutin Ähtäriin, jonne äiti oli sijoitettu sodan jaloista. Oli se kovin raskasta, kun kaikki maat ja metsät jäivät kannakselle. Ei ollut mitään omaisuutta, mihin turvautua. Se oli hankalaa. Halusin työskentelemään lasten pariin, ja siihen aikaan Helsingin Lastenlinna oli haluttu työpaikka. Sinne sitten päädyin, ja loppuikäni halusin toimia tietynlaisessa avustustyössä.

Toimittaja
Jenna Honkanen
Kuvaaja
Veera Nivalainen
Video
Kategoria:

LUE LISÄÄ