SAMANARVOISTEN SUOMI

Vanhempani sanoivat suoraan, että saan itse tehdä päätökset. Faija totesi, että jos pidän lapsen, äidistäni ei tule toista huoltajaa.

Jaana, 23, Vantaa

Aloin 16-vuotiaana epäillä olevani raskaana. Muistan elävästi sen päivän, kun tein raskaustestin. Se oli mun äidin syntymäpäivä. Kun näin, että testi oli positiivinen, järkytyin. Tapasin samana päivänä kavereita, ja teimme yhdessä vielä toisen testin. Sekin näytti saman tien kahta viivaa. Menin ihan sekaisin ja sanoin, etten aio kertoa kellekään. Kaverit kuitenkin soittivat lapsen isälle, joka sitten kertoi asiasta vanhemmilleni. Äiti soitti tietysti heti mulle, ja aloin vaan pokkana laulaa Paljon onnea vaan puhelimeen.

Vanhempani sanoivat suoraan, että saan itse tehdä päätökset. Faija totesi, että jos pidän lapsen, äidistäni ei tule toista huoltajaa tai vakituista lapsenvahtia. Oma siskoni oli 18-vuotias, kun hän sai ensimmäisen lapsensa. Uskon, että mun vanhemmat ymmärsivät tilanteeni sen takia hyvin. Lapsen isän vanhempien mielestä mun vanhempieni olisi pitänyt painostaa mut toiseen ratkaisuun.

Ennen kesäloman alkua ilmoitin raskaudesta kouluni rehtorille. Hän alkoi melkein itkeä ja hoki vaan, miten nuori olen. Kysyin, saisinko loman jälkeen jatkaa lukiossa – ja sain. Käytävillä sai tietysti katseita, mutta kerroin rohkeasti asiasta kysyville. Syksyllä muutimme myös lapsen isän kanssa yhteen. Kävin koulussa joulukuun ensimmäiseen päivään asti. Laskettu aika oli kolmantena päivänä, ja tyttö syntyi kaksi viikkoa myöhässä.

Tavallaan nuoruus kai loppui lapsen saamiseen. Itselläni on kuitenkin hyvä tukiverkosto. Olen voinut käydä välillä baarissa, ulkomailla ja festareilla. Ainoa ero muihin nuoriin on se, että elämää pitää suunnitella hyvissä ajoin etukäteen.

Tuntemattomat ihmiset saattavat katsoa oudoksuen, kun tyttö huutaa äitiä ja minä vastaan. Joskus multa udellaan ummet ja lammet asiasta. Myöskään kaikki sukulaiset eivät osaa nähdä mua äitinä tai ymmärrä, että me ollaan mun tyttären kanssa perhe. Joulukortit menevät yhä mun vanhemmille, ja niihin on vaan lisätty meidän nimet perään.

Haluan kasvattaa lastani siten, että hänen elämässään on sekä rajoja että rakkautta. Mulla on tietyt säännöt, mutta haluan, että lapsi saa itse ajatella ja toimia. En usko, että ikäni on juurikaan vaikuttanut arvoihini. Toisaalta muistan kyllä hyvin, millaista on olla lapsi.

Sain lopulta lukion päättötodistuksen neljässä vuodessa, vaikka opot ja opettajat olivat epäileväisiä. Opiskelin itseni myös lähihoitajaksi ja työskentelen nyt erityiskoulunkäyntiavustajana. Tyttö on kuusivuotias ja aloittaa syksyllä koulun. Olemme eronneet lapsen isän kanssa, mutta asumme sovussa 200 metrin päässä toisistamme. Parhaillaan haen opiskelemaan sosionomiksi. Jos pääsen kouluun, alkaa tyttöni olla valmistumiseni aikaan esiteini. Hän on aina ollut helppo lapsi, mutta ehkä silloin tulee haasteita.

Toimittaja
Joonas Lehtonen
Kuvaaja
Veera Nivalainen
Video
Kategoria:

LUE LISÄÄ