Isyys on mulle tärkein asia maailmassa. Tiedän, ettei se sovi kaikille, mutta mä arvostan isyyttä valtavasti. Jäin kotiin hoitamaan poikaamme, koska hän oli mielestämme liian nuori menemään päivähoitoon. Lisäksi halusin tietää, miltä tuntuu olla koti-isä. Halusin tasa-arvoisen mahdollisuuden lähentyä lapseni kanssa.

Mulle oli tärkeää, että poikani oli tekemisissä muiden lasten kanssa. En tavannut monia muita koti-isiä, eivätkä äidit oikein osanneet suhtautua minuun: mitä kieltä puhua ja mitä kysymyksiä kysyä. He olivat omissa porukoissaan juttelemassa esimerkiksi lastenvaatemerkeistä – joista tiesin myös –  mutta eivät ottaneet mukaan keskusteluihinsa.

On hankalaa sanoa, johtuiko se siitä, että olen mies, vai että olen ulkomaalainen. Ehkä vähän kummastakin. Yleensä en välittänyt, mutta välillä oli rankkaa olla ulkopuolinen. Olin oikeasti yksinäinen.

En tiedä, miksi Suomessa ei ole enempää koti-isiä. Luulen, että ainakin osittain se johtuu kulttuurisista olettamuksistamme siitä, mikä on hyväksyttyä tai normaalia. Moni isä ajattelee yhä, ettei ole kunnon mies, jos ei elätä perhettään. Mutta kun isät eivät jää kotiin hoitamaan lapsiaan, he eivät oikeasti tiedä, miten katsoa lasten perään. Silloin vastuu hoitamisesta jää äideille. Siitä syntyy kehä, jossa vanhaa mallia toistetaan.

Siitä ei ole ainakaan apua, että isistä on olemassa kaikenlaisia stereotypioita. Sosiaalisessa mediassa on paljon “hauskoja” videoita siitä, mitä tapahtuu, kun isät pukevat tai ruokkivat lapsiaan. Lastenhoitajaisät ovat pelkkä vitsi.

Äskettäin päiväkodin työntekijä kehui lastani sanoen: “Sinun vaimoasi pitäisi onnitella pojan kasvattamisesta.” Ajattelin mielessäni, että haloo, minähän pojan kanssa olin ollut koko edellisvuoden. Kaikki hänen tapansa tulevat allekirjoittaneelta. Haluan todella rikkoa ennakkoluulon siitä, että isät eivät osaa kasvattaa lapsia.

Tiedän, ettei se aina ole taloudellisesti mahdollista, että paremmin tienaava vanhempi jää kotiin. Usein se on isä. Toisaalta tietynlaista läheisyyttä ei voi saavuttaa juuri muuten kuin viettämällä paljon aikaa yhdessä. Minulle yhteisen ajan viettäminen ja siteen muodostaminen poikaani oli erityinen kokemus. Meillä on nyt omat juttumme, joita teemme yhdessä.

Kannustaisin jokaista isää kokeilemaan. Ei se tietenkään ollut pelkkää ruusuilla tanssimista – toisinaan olin väsynyt ja turhautunutkin. Mutta silloin ajattelin: aika kuluu hurjan nopeasti, enkä halua menettää näitä hetkiä poikani kanssa.