Pienen ammatillisen etsintäni jälkeen kaveri ehdotti mulle uraa rakennusalalla. Innostuin ja päätin lähteä kokeilemaan, jos se olisi mun juttu. Naispuolisia henkilöitä suositaan kouluun haun yhteydessä sukupuolipistein, koska meitä toivottaisiin enemmän alalle. Sadan opiskelijan joukossa oli kuitenkin vain neljä tyttöä.

Koulussa sukupuoli ei merkannut, vaan olimme kaikki samaa tiimiä. Oikeastaan vasta työelämässä havaitsi, että nainen alalla oli joillekin ongelma. Tuli huomattua, että toiset todella arvostavat naisten panosta muun muassa pikkutarkkuutta vaativissa tehtävissä. Toiset taas lähtökohtaisesti ajattelevat, ettei nainen voi pärjätä rakennuksella.

Yhdellä työpaikalla esimies käskytti mua kantamaan sata kiloa tavaraa katolle. Olen ollut mukana työsuojeluun liittyvässä toiminnassa, joten tiedän lain sanelevan, ettei mitään saisi kantaa ylöspäin. Lain mukaan on myös kohtuutonta laittaa pieni nainen kantamaan mitään raskasta. Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että jos uskaltaa kieltäytyä jonkun työn tekemisestä, joutuu helposti silmätikuksi.

Jotkut alalla ajattelevat kärjistäen, että nainen on herkempi, vaikka huomauttaisi ihan asiasta. Yleensä aina löytyy mies, joka hoitaa homman kyselemättä. Tällainen henkilö on usein esimiehen silmissä parempi työntekijä.

Mielestäni usein ajatellaan virheellisesti, että rakennuksella on tärkeintä olla fyysisesti vahva. Käytännössä työmaalta löytyy hyvin monenlaisia töitä. Eräs naiskollega kertoi, kuinka ei saanut työmaalla muuta kuin siivota, vaikka oli aivan yhtä pätevä työhön kuin muut. Itse taas olen ollut tilanteissa, joissa kysellessäni seuraavaa työtehtävää ei ole ohjattu tekemään yhtään mitään. Kuitenkin heti seuraavalle vastaantulevalle miehelle on osattu antaa hommaa.

Yhdessä paikassa tilanne raukesi sillä, että marssin vastaavan työnohjaajan luo kummeksuen, ettei mulle löydy töitä. Loppujen lopuksi tein siinä työpaikassa samoja hommia kuin miehet. Se kuitenkin vaati multa sen, että menin omatoimisesti asiasta huomauttamaan.

Olen mäkin ollut kiltti ja parhaani mukaan yrittänyt sopeutua ja suodattaa. Monissa tilanteissa on auttanut se, että on pyrkinyt joustavuuteen. Olen kuitenkin huomannut, että liiassa kiltteydessä on vaaransa. Kilttinä mut on usein leimattu entistä vahvemmin naiseksi ja jotenkin huonommaksi. Olenkin tullut siihen tulokseen, että jos kokee vääryyttä, ei saa vaieta. Vaikeneminen ei tule koskaan edesauttamaan sitä, että kenelläkään olisi helpompaa. Panemalla vastaan olen myös usein saanut osakseni arvostusta. On kannustettu olemaan alistumatta. Se on ollut tärkeää.