Mulla on vähän heikommat silmät, joissa ei ole yhtään pigmenttiä. Ennen kuin sain silmälasit, ulos meneminen oli ihan tuskaa. Aurinko paistoi koko pään sisään silmien kautta. Kun sain lasit, en aluksi halunnut pitää niitä. Se oli tahtojen taistelua. Sitten tajusin, että nehän auttaa. Nyt mulla on käytössä tummentuvat silmälasit ja extratummentuvat aurinkolasit.

Näkövamma ei ole mun mielestä mikään este. Päinvastoin, siitä on mulle hyötyä: kun on heikompi näkö, silloin on kuulo-, tunto- ja hajuaistit paljon paremmat. Mieluummin mä niitä kaikkia käytän kuin näköä. Joskus se kyllä koulupäivän aikana väsyttää, kun kuulee asiat niin hyvin. Meidän luokalla on kymmenen oppilasta, ja pienessä ryhmässä opiskeleminen on mukavaa. Isommassa luokassa on liikaa meteliä, ja silloin pää palaa.

Kännykkä ja tabletti ovat mun tärkeimmät laitteet. Niitä mä käytän aika etevästi. Olen itse ladannut niihin suurennusohjelmia niin, että meinasi tallennustilakin loppua. WhatsAppissa voin lähettää ääniviestejä. Koulussa mulla on käytössä laitteita, kuten taulukamera ja oma työpiste. Siellä on myös tietokone, jota osaan käyttää paremmin kuin kukaan muu.

Tykkään lukea, koska äänikirjat ovat mun mielestä tylsiä. En jaksa kuunnella jonkun turhanpäiväistä jaarittelua. Mieluummin luen asiat itse nopeasti kirjasta. Joskus koulussa oli pakko lukea romaani, ja mä vaan kuolasin tietokirjoja. Useimmiten tutkin kiinnostuksenkohteisiini, eli myytteihin ja dinosauruksiin, liittyviä kirjoja. Pari sivua hujahtaa minuutissa. En pysty ikinä lopettamaan ennen kuin kirja on koluttu kunnolla.

Vapaa-ajalla harrastan uintia. Siinä näköaistia ei tarvitse, koska on vaan veden alla. Tykkään myös liikkua luonnossa. Vaikka mulla ei ole syvyysnäköä, metsässä muut ei pysy mun perässä. Tunnen paikat niin hyvin.

On niin paljon asioita, joista tykkään, etten osaa päättää mihin haluaisin erikoistua isona. Tällä hetkellä tykkään tehdä kemian liuoksia. Olen kotona liottanut nallekarkkeja ja tehnyt juoksuhiekkaa. Odotan jo, että koulussa päästään laboratorioon. Olen lukenut itsekseni kaavoja, vaikka en ymmärrä niistä puoliakaan. Näitä innostuksen kausia tulee aina välillä, ja silloin mua ei pidättele mikään.

Ei mulla ole positiivisuuteen mitään salaisuutta. Välillä syön vaan vähän suklaata.