Olen aina ollut kiinnostunut kulttuurista ja erityisesti näyttämötaiteiden historiasta. Minulla oli teini-ikäisenä ystäviä, jotka tanssivat klassista balettia, ja heidän kehotuksestaan päädyin kokeilemaan lajia. Se oli ihmeellinen kokemus: ikään kuin olisin ollut luotu siihen.

Balettitanssijalla tulee olla paljon monimuotoisempia edellytyksiä kuin voisi kuvitella. Baletti vaatii staattista voimaa, hyppyvoimaa, koordinaatiota ja musikaalisuutta. Varsinkin miehille baletti on fyysisesti hyvin vaativa laji, koska miestanssijat hyppäävät enemmän ja nostavat naisia. Lisäksi ovat esteettiset vaatimukset: pitää olla sopusuhtainen ja omata tietynlaiset linjat.

Ajauduin lopulta ammattitanssijaksi vähän vahingossa. Tanssiopistosta minut passitettiin Oopperan kouluun, ja sitten sain kiinnityksen. Tanssin 25 vuotta Kansallisbaletissa, kunnes jäin eläkkeelle vuonna 2009. Kun tein ammattilaisena töitä kuusi päivää viikossa, harjoittelin viittä teosta samaan aikaan sekä tanssin esityksissä ja kiertueilla, en ehtinyt paljon muuta ajatellakaan.

Balettiammattilaisina on kummankin sukupuolen edustajia suunnilleen yhtä paljon. Mielikuvat naisvaltaisesta alasta johtuvat siitä, että baletti on naisvaltainen harrastus. Tiedostan ilman muuta stigman, mutta siitä tulee helposti kliseemäinen juttu. Baletti oli minulle selkeä ammatinvalinta ja kovaa työtä, joten en jaksanut antaa muiden kommenteille sijaa. Kun aloitin 80-luvulla, oli kaikki muutenkin aika sulkeutunutta. Nykyään ihmiset ovat sivistyneempiä ja tietävät, etteivät miestanssijat tanssi varpaillaan tutu päällä liihotellen.

Klassinen baletti perustuu naisen esiintuomiseen. Monet koreografit, mukaan lukien minä, ihannoivat naistanssijaa. Vastinetta balleriina-sanalle ei ole oikeastaan edes olemassa miestanssijalle: sillä tarkoitetaan keskiössä olevaa naistanssijaa, jonka ympärille kaikki rakentuu. Mies on naista kannattelemassa ja tukemassa. On mielenkiintoinen kysymys, onko siinä tasa-arvon kannalta jotakin problematiikkaa.

Lavalla vietettyjen vuosien jälkeen nautin anonymiteetistä ja baletin katsomisesta. Sitä kokonaisuutta katsoo nyt kokonaisuutena, eikä niin teknisesti. Se on kauhean vapauttavaa. Ikuista treenaamista en kaipaa enää tässä iässä, vaan arvostan nyt ammattia tosi paljon.

Yleinen muutos suhtautumisessa miestanssijoihin kulkee käsi kädessä kaiken muutoksen kanssa. Lopulta naiset ja miehet ovat baletissa aika samalla viivalla. Jokapäiväisessä työssä tehdään paljon yhdessä. Raaka ja fyysinen työ vie niin paljon energiaa, ettei siinä jaksa ruveta sukupuolen perusteella erittelemään ihmisiä. Joskus työpäivän jälkeen olivat kaikilla jalat niin väsyneet, että hyvä kun jaksoi kotiin kävellä. Kovassa työssä on jotain tasoittavaa.