Vammaiset kohtaavat yleisesti aika paljon tietämättömyyttä ja tahatonta syrjintää, mutta mua syrjitään oikeasti todella vähän. Diskriminaatio liittyy hirveästi siihen, mikä vamma on kyseessä. Jos olet pyörätuolissa ja ihan skarppi, syrjintää esiintyy koko ajan vähemmän ja vähemmän. Se liittyy myös siihen, minkälaista elämää mä elän: asun kaupungissa, jossa ihmiset ovat tottuneet erilaisuuteen, ja vammaisia näkee aika paljon.

Helsingissä julkinen liikenne on saavuttanut metron ja bussien suhteen melko hyvän tilanteen. Junat ovat oma saagansa, koska niissä on niin vähän tilaa apuvälineille tällä hetkellä. Vältän junamatkustamista juuri sen takia, että on äärimmäisen kiusallista joutua siirtelemään lastenvaunuja pois pyörätuolipaikalta. Lentämisen suhteen tilanne on taas parantunut ihan dramaattisesti mun aikana, ja tässä on EU:lla ollut iso merkitys yhtenäisine standardeineen.

Helsingin yliopiston suurin ongelma esteettömyyden suhteen on se, että infra on hirvittävän vanhaa. Siinä on tapahtunut paljon edistystä yliopiston puolelta, mutta vammainen opiskelija joutuu näkemään hirveästi ylimääräistä vaivaa sen selvittelyyn, mihin pääsee ja mihin ei.

Yliopistollahan tehdään kaikkea muutakin kuin opiskellaan, ja ydinongelma on se opiskelun ulkopuolinen toiminta. Yliopistolla pitää tutustua ihmisiin ja verkostoitua, ja se on aika työlästä, jos ei pääse minnekään. Ihmiset eivät aina ymmärrä, että jos paikkoihin pääseminen on erillinen ja hirveä performanssi, se on sosiaalisesti vaivaannuttavaa. Yliopiston on julkistoimijana pakko pitää jossain mittakaavassa huolta esteettömyydestä, mutta ylioppilaskunnassa se vaatii paljon isomman muutoksen. Kyse on arvovalinnoista.

Verkostoitumisen mahdollistaminen esteettömällä infralla on tärkeää vammaisten menestymiselle koulu- ja työelämässä. Tulevaisuudessa näkisin keskeisenä myös sosiaaliturvajärjestelmän reformin, sillä monen vammaisen olemisen ja työnteon esteet liittyvät hankaliin etuihin ja palveluihin. Multidiskriminaatio on lisäksi yksi ongelma, sillä vammaisissakin on esimerkiksi HLBT-väkeä yllättävän paljon. Muutoksia tapahtuu, mutta vain piinallisen hitaasti.