Mun perheessä on ollut oma valinta haluammeko käyttää huivia vai emme. Pointtihan on se, että huivi suojaa sua ja sun identiteettiä. Suomen kulttuurissa sitä on vaikea ymmärtää, että huivi ja löysät vaatteet suojaavat naisia miesten katseelta.

Mun vanhemmat on Bangladeshista, mutta olen syntynyt ihan Suomessa. Päätin alkaa pukeutua huiviin vasta viime syyskuussa. Se lähti siitä, kun kävimme Saudi-Arabiassa pyhiinvaelluksella. Sen jälkeen kuuluisi noudattaa vielä enemmän Allahin sääntöjä.

Aluksi ehkä vähän pelotti, että mitäköhän kaikki ajattelee. Mun opiskelukaupungissa Lontoossa huivin käytön pystyi aloittamaan paljon rohkeammin, koska siellä oli niin monta muutakin ihmistä huivin kanssa. Mietin, miten mun suomalaiset kaverit siihen reagoi. Mutta kaikki on ottaneet sen tosi positiivisesti, että kyllä mä oon kuitenkin yhä minä. Jotkut kaverit on vähän huolissaan: saanko mä töitä, ja miten mä pärjään tässä nykyisessä maailmassa. Toiset ovat kysyneet, miksi haluan käyttää huivia, kun olen yleensä niin avarakatseinen.

Mun mielestä huivi ei alista mua mitenkään. Huivin käyttö ei rajoita mua: voin vieläkin urheilla, tehdä vapaaehtoistöitä tai vaikka matkustaa koko maailman ympäri. Mä voin olla hyvin koulutettu tai korkeatasoisissa töissä, vaikka mä käytän huivia tai olen uskonnollinen.

Lontoossa korkeammissakin viroissa on huivia käyttäviä ihmisiä, mutta Suomessa mitään sellaista ei pysty vielä ajattelemaan. Toivon, että ihmiset alkaisivat pikkuhiljaa ymmärtää, että huivin käytössä on kyse vain mun ja Allahin välisestä yhteydestä. Se ei vaikuta kehenkään muuhun tai muuta mua miksikään. Jos mä noudatan niitä sääntöjä, niin kyllä mä pystyn tekemään kaikkea, mitä joku muukin pystyy. Lopulta kyse on uskosta sun sydämessä ja siitä, miten sä kommunikoit Jumalan kanssa. Jos Jumala hyväksyy sen, niin ei muilla ihmisillä ole siihen mitään sanottavaa.

Muutosta tarvitaan, koska kaikkia ihmisiä pitäisi kohdella samanarvoisesti. Se ei tällä hetkellä mun mielestä tapahdu. Suomi on kuitenkin silti tosi helppo maa olla verrattuna moniin muihin. Kaikkien pitää vain ymmärtää jossain vaiheessa, ettei meissä ole mitään pelättävää.