Tein urani Helsingin sosiaalitoimessa etuuskäsittelijänä. Sain aikanaan kuulla: ”Hullu olet, kun lähdet tuohon hommaan, kun puhekaan ei suju.” Mulle tärkein syy lähteä siihen työhön oli kohdata päivittäin suurin pelkoni, puhuminen.

Vuosikymmeniä olin piiloänkyttäjä. Erään erittäin hankalan asiakastapaamisen aikana menin totaalisesti lukkoon ja jouduin keskeyttämään tapaamisen. Myöhemmin kerroin työyhteisölleni änkytyksestäni. Asian tunnustamisen jälkeen olin äärettömän huojentunut, koska sen piilottaminen oli vienyt niin paljon energiaa. Kodin ulkopuolella esitin ihmistä, jolla puhe luisti.

Änkyttävä ihminen pelkää todellista häpeän tunnetta, joka blokista tulee.

Sääli, puheen avittaminen ja katsekontaktin välttely ovat niitä yleisimpiä sujuvasanaisten reaktioita. Usein luullaan myös, että änkyttävä ihminen on tyhmä.

Änkyttävän ihmisen kanssa keskusteltaessa on oltava ennakkoluuloton. Blokki voi aiheuttaa sen, että änkyttävän ihmisen kasvonpiirteet muuttuvat, mutta sitä ei tarvitse pelästyä. Änkyttäjälle tärkeintä on se, että häntä kunnioitetaan keskustelukumppanina: katsotaan silmiin ja annetaan riittävästi aikaa. Kiire tuottaa lisäpaineita niin, että änkyttäjä on mieluummin puhumatta lainkaan. Puheen vaikeuksista huolimatta jokaisella ihmisellä on kuitenkin oikeus tulla kuulluksi.

Olen tehnyt useita vuosia vapaaehtoistöitä Suomen änkytysyhdistys ry:ssä. Siellä, puheryhmään kokoontuneiden keskuudessa, puhumiseen liittyvä pelko on käsin kosketeltavissa. Monelle änkyttävälle suurin haaste on työttömyys, kun ei uskalleta hakeutua työmarkkinoille.

Olen miettinyt, miten voisin auttaa Suomessa asuvia änkyttäjiä. Unelmissani on peruskurssi änkyttäjille, joka kattaisi sekä tunnepuolen että mahdolliset vinkit ja keinot elämässä pärjäämiseen. Paikka, jossa tulisi kuulluksi ja saisi itsetunnon kuntoon.

Etenkin nuorten, syrjäytymisvaarassa olevien änkyttäjien kohdalla olisi ensiarvoisen tärkeää saada turvaa ja tukea puheen haasteisiin esimerkiksi sujuvasanaisen tukihenkilön avulla. Nythän meillä on lähinnä vain erilaisia puheenhallintakursseja ja puheterapiaa. Ne ovat pelkkiä laastareita.

Musta on surullista lähteä liikkeelle siitä, että änkytyksestä on päästävä eroon. Se muovaa koko identiteettiä. Se tekee meistä näkeviä, tuntevia ja kuulevia. Ajattelen, että mikäli änkytykseen keksittäisiin parantava pilleri, en ottaisi sitä. Änkytyksen takia, tai oikeastaan juuri sen ansioista, olen se henkilö joka tänä päivänä olen.