Työkaverit päiväkodissa ei meinanneet uskoa, kun kerroin, että Suomessa tosiaan joutuu vankilaan, jos kieltäytyy suorittamasta asepalvelusta.

Vastustan ajatusta siitä, että kansalaiset olisivat automaattisesti velvollisia suojelemaan tiettyä aluetta aseellisesti. Siviilipalvelus olisi ollut mulle vaihtoehto, jos sisältö olisi ollut järkevä ja kesto oikeudenmukainen, mutta nykymuotoisena se on luonteeltaan pakkotyötä. Asevelvollisuus kohtelee epätasa-arvoisesti sukupuolen ja uskonnon perusteella. Lisäksi kansainvälinen yhteisö tuomitsee nykymuotoisen asevelvollisuuden. Nämä seikat yhdessä muodostivat tarpeeksi painavan syyn olla suorittamatta siviilipalvelusta tai hankkimatta C-papereita. Siksi päätin kieltäytyä, kannanottona.

Aseistakieltäytymisestä seuraa rikosoikeudellinen prosessi. Sen tuloksena mut tuomittiin valvontarangaistukseen 173 vuorokaudeksi. Kotiaresti rikkoo kodin tunnun. Se on tosi rankka kokemus, että omasta kodista tulee vankila, jossa ravaa viranomaisia valvomassa. Venytin ja rikoin sääntöjä tarkoituksella, niin että rangaistus keskeytettiin. Jäljelle jääneet 99 päivää suoritin avovankilassa.

Kasvotusten juteltaessa ihmiset suhtautuvat asiallisesti mun päätökseen, vaikka olisivatkin eri mieltä. Netti on tietenkin ihan eri maailma. Ihmisillä on aika mielenkiintoisia mielikuvia totaalikieltäytyjistä ihmisryhmänä. Vastailin aika paljon vihapostiin, koska koin asiakseni oikoa sitä käsitystä, että totaalikieltäytyjä on työelämän ulkopuolella tai laajemmin yhteiskuntaa vastaan. Tapaamani totaalikieltäytyjät ovat kaikki tehneet päätöksen eri syistä ja suhtautuvat rangaistukseen eri tavoin.

Avovankilassa ihmistä kohdellaan mielestäni varsin hyvin. Lyhyt kokemukseni suljetusta vankilasta oli se, että siellä ihmisarvon menettää. Vanginvaatteet päällä suhun suhtaudutaan vankina – ei ihmisenä – ja voidaan aika heppoisinkin perustein evätä sulle kuuluvia oikeuksia.

Vankila oli mulle ikkuna toiseen maailmaan. Siellä tapaa ihmisiä, joihin ei siviilissä ikinä törmäisi. Se muutti mun kuvaa siitä, kuinka tasa-arvoinen Suomi oikeasti on. Koen että on paljon eriarvoistavia rakenteita, jotka johtavat siihen, että ihmiset päätyy vankilaan. Monelle peti on pedattu jo tosi varhaisesta iästä, eikä todellisuudessa ole koskaan ollut mahdollisuutta olla osa tätä yhteiskuntaa.

Toivoisin, että lainsäädäntöä tarkasteltaisiin perustuslain yhdenvertaisuusnäkökulmasta, kunnioitettaisiin ihmisoikeuksia, eikä jäätäisi oman erinomaisuuden harhaan kiinni vaikka elämmekin yhdessä “maailman vähiten epäonnistuneista valtioista”.