Tulin Suomeen 29-vuotiaana. Sitä ennen olin työskennellyt synnyinmaassani Etiopiassa graafisena suunnittelijana yhteistyössä monien eri kansainvälisten yritysten ja yhdistysten kanssa. Nautin monipuolisesta ja haastavasta työstäni, jossa sain toteuttaa itseäni. Minulla oli oma studio, jossa tein muun muassa dokumentteja, videointia, kuvankäsittelyä ja graafista suunnittelua.

Suomeen tultuani vietin ensimmäiset kolme kuukautta kotona. Iltaisin kävin suomen kielen kurssilla. Elettyäni itsenäistä, omillani toimeentulevaa elämää, ei ollut helppoa asettua ikään kuin lapsen rooliin aloittamaan kaikki alusta, kieltä myöten. Etsin koko ajan aktiivisesti töitä eri mainostoimistoilta. Joka paikassa minua kehotettiin menemään suomen kielen kurssille. Silloin suomen kieleni oli luonnollisestikin vasta kehittymässä, mutta tulin toimeen englannilla. Se ei kuitenkaan riittänyt.

Ainoa työllistymisen kanava oli siivousala. Tein laivasiivousta neljän kuukauden ajan, minkä aikana pääsin Stadin ammattiopistoon maahanmuuttajille suunnattuun aikuiskoulutukseen koneasentajalinjalle. Ammattikoulutus kesti kaksi vuotta. Koulutus oli monipuolista ja laadukasta.  Ammattikoulutuksen myötä sain tärkeää kokemusta suomalaisesta työelämästä ja työyhteisön jäsenenä olemisesta. Tämä kaikki auttoi minua myös suomen kielen oppimisessa ja myöhemmin työllistymisessäni nykyiseen työhöni koneasentajana.

Suomi on todella, todella vaikea kieli. Suomalainen kulttuuri ja suomalaiset ovat niin erilaisia kuin oman synnyinmaani kulttuuri ja ihmiset. Siihen on ollut totuttelemista, samoin kuin säähän. Suomalaiset ovat ujoja ja hiljaisia. He eivät puhu paljon. Etiopiassa kaikki kadunkulkijat tervehtivät toisiaan, tuntevat he sitten toisiaan tai eivät. Ääntä ja elämää on joka paikassa, toisin kuin Suomessa, jossa koko maan väestömäärä on pienempi kuin minun kotikaupunkini asukasluku.

Suomeen tultuani lopetin unelmoimisen, koska täällä asiat ovat niin eri lailla. Nyt keskityn vain selviytymiseen. Monet maanmieheni ovat opiskelleet ja valmistuneet Suomen yliopistoista. Koska koulutusta vastaavaa työpaikkaa ei ole löytynyt, he ovat muuttaneet työn perässä Amerikkaan tai muihin maihin. Mielestäni yksi syy tähän on opiskelu englannin kielellä. Ulkomailta tulleet opiskelijat eivät opi suomea, ja myöhemmin heidän on kieltä osaamattomina mahdotonta löytää täältä töitä.

On harmi, että koulutetut ihmiset ovat pakotettuja muuttamaan pois Suomesta työn perässä. Täällä kun on kuitenkin hyvät lait ja Suomi on hyvä paikka elää. Taloustilanne ja palkkataso voisivat olla parempia, sillä elinkustannukset ovat korkeat. Työnhaun ja työllistymisen esteenä voi olla pelkästään se, että nimesi on vierasperäinen tai ihonvärisi totuttua tummempi. Toivottavasti työnantajat pian tottuvat moninaisuuteen ja ennakkoluulot voisivat karista.