Kyllähän sen tiedostaa, että on valinnut ideologian, johon kohdistuu tämänhetkisessä maailman tilanteessa paljon negatiivista painetta. Siksi en välttämättä tuo vakaumustani oma-aloitteisesti esille, etteivät ennakkoluulot vaikuttaisi käsitykseen minusta ihmisenä. Vaikka oma identiteetti onkin vahva, niin ei toisten mielipiteitä kuitenkaan kykene täysin sivuuttamaan. 

Kaikki lähti siitä, kun työpaikalla tutustuin kollegaan, joka oli muslimi. Muistan olleeni aluksi melko varauksellinen. Kuitenkin mitä enemmän sain tietää islamista, sitä enemmän kiinnostuin. Samanaikaisesti tiedostin, että oli kyse suomalaisessa yhteiskunnassa melko vieroksutusta uskonnosta.

Jossain vaiheessa aloin ottaa osaa työkaverini suorittamiin päivittäisiin rukoushetkiin firman taukotilassa. Muistan, että jännitti, jos joku ulkopuolinen sattuisi näkemään. Kaikki meni kuitenkin lopulta kauhean luonnostaan.

Muutamille läheisille ja kavereille kääntymykseni oli järkytys. Jotkut kyseenalaistivat suoraan valintani, ja esiintyi myös pelottelua. Selvisin tilanteista usein selittämällä rauhallisesti tehneeni oman valintani. Toki oli niitäkin, jotka olivat aidosti iloisia, että olin löytänyt oman tieni.

Olen saanut huomata, kuinka erilaisuutta Suomessa suvaitaan huonosti. Ajatellaan, että kun kerran asuu Suomessa, pitäisi sulautua valtavirtaan. Toisinaan kommentoidaan: ”Menkää takaisin sinne, mistä ootte tulleet.” Tuumaan siihen, että mihin minun sitten pitäisi mennä?

Islam nähdään kovin vahvasti vain Lähi-idästä tulevana, maahanmuuttajien uskontona. Suomalainen muslimi leimataan helposti takinkääntäjäksi, jolta osallisuus suomalaisuuteen ikään kuin kielletään. Todellisuudessa Suomessa elävät muslimit toimivat ja ajattelevat pääosin ihan samalla tavalla kuin muutkin suomalaiset.

Miksi siis syrjiä vain uskonnon perusteella? Lähinnä huoli on omista lapsista. Joutuvatko he syrjinnän kohteeksi?

Varmasti ihmisten käsityksiin vaikuttavat mielikuvat siitä, että kaikki muslimit olisivat terroristeja, tai että tämä uskonto olisi jotenkin radikaali. Toki se surettaa, koska suurin osa muslimeista tuomitsee selkeästi kaikki ääriteot. Sillanrakennuksessa auttaisi, jos uskallettaisiin kysyä ihan tavallisilta muslimeilta, mitä he ajattelevat.

Terrorismiin tai vaikkapa naisen asemaan liittyvissä kysymyksissä olisi tärkeää opetella erottamaan toisistaan niin kulttuuri ja uskonto kuin ihmiset ja uskonto. Jos uskonto ymmärretään vain ihmisten ja heidän tekojensa kautta, mennään usein mönkään. Suomesta on kuitenkin tulossa yhä monikulttuurisempi ja moniuskontoisempi. Olisikin meidän kaikkien etu, että yhteisymmärrystä löytyisi.