Olen pienestä asti pelannut poikien kanssa samassa sarjassa jääkiekkoa. Tytöille ei oikeastaan ollut tiimejä, kun neljävuotiaana aloitin pelaamisen. Ei se tuntunut mitenkään erikoiselta olla poikien mukana. Myöhemmin, kun siirryin junnuliigasta miesten sarjaan, media nosti esiin sen, että olen nainen. Siitä tulikin yhtäkkiä jokin juttu. Aikuisena sitä vasta oli “nainen miesten joukossa”, vaikka se oli ollut mulle ihan tavallista jo monta vuotta.

Miesten kanssa pelaaminen on kivaa ja tykkään siitä. Nautin pelaamisesta paljon ja pääsen miesten parissa haastamaan itseäni eri tavalla. Kentän ulkopuolella erilaisuus tulee paremmin esiin kuin jäällä. Esimerkiksi varusteiden vaihtamisen, suihkussa käymisen ja yleensäkin pukukoppien suhteen joutuu monesti tekemään joitakin erityisjärjestelyjä. Joskus käyn esimerkiksi ennen äijiä suihkussa. Joskus olen vaihtanut kamojani pienessä siivouskopissa. Aina niitä tiloja on kuitenkin järjestynyt.

Kun menin Mestikseen pelaamaan, minuun kiinnitettiin selkeästi enemmän huomiota kuin aikaisemmin. Joukkuekaverit jännittivät alkuun ja saattoivat suhtautua hieman epäillen, mutta aika nopeasti olin äijä muiden joukossa. Eka vuosi oli kuitenkin vaikein, ja minun piti todistella enemmän pärjääväni miesten parissa. Mediahuomiota tuli paljon. Joskus tuntui, että monilla jutuilla jopa haettiin sitä, että epäonnistuisin, jonka myötä olisi helppo dissata. Sellaisestahan olisi helppoa kirjoittaa juttuja.

Ensimmäinen voittopeli oli totta kai merkittävä, ja sen myötä sain vähitellen pelirauhaa. Pikkuhiljaa mediahuomiokin laantui.

Tulevalla kaudella siirryn pelaamaan Kiinaan naisten sarjaan. Tulee olemaan mielenkiintoista kokea pitkästä aikaa, millaista naisten kanssa pelaaminen on. On hyvä, että Kiina on lähtenyt naisjääkiekkoon mukaan. Haluan uskoa, että sen myötä myös muualla ymmärrettäisiin paremmin lajia ja siihen panostettaisiin enemmän, etenkin rahallisesti. On raakaa, miten Suomen maajoukkueenkin naisista valtaosa käy kokopäivätöissä ja on samaan aikaan ammattiurheilijoita. Ammattiurheilulla on Suomessa vaikeaa tulla yksistään toimeen.

Toivon, että naisten jääkiekkokin muuttuisi vähitellen haasteellisemmaksi. Silloin naisten ei enää tarvitsisi pelata miesten sarjoissa. Etenkin rahoituksen vuoksi naisten jääkiekko laahaa 20–30 vuotta miesten tasoa perässä. Mutta onhan laji syntynytkin juuri tuon verran myöhemmin kuin miesten jääkiekko.

Olisi tärkeää, että ihmiset vähitellen ymmärtäisivät, että miesten ja naisten jääkiekko ovat kaksi eri lajia. Edelleen niitä vertaillaan toisiinsa, vaikka ne eivät monista syistä ole vertailukelpoisia.