SAMANARVOISTEN SUOMI

Joka keikalla tulee ainakin yksi ihminen sanomaan: ”En mä silleen naisräppiä kuuntele, mutta olit tosi hyvä naiseksi."

Karoliina, 29, Helsinki

Ala-asteella ajauduttiin tekemään räppiä pikkuveljen kanssa varmaan sen takia, että isosiskolla oli hoppikausi ja haluttiin olla kuin hän. Kirjoittelin biisejä pöytälaatikkoon ja kuuntelin räppiä läpi yläasteen ja lukion. En ajatellut, että lähtisin sitä tosissani tekemään, kunnes veli pyysi keikalle tuplaamaan. Mä sitten innostuin siitä. Päätettiin perustaa bändi, ja siitä se sitten lähti.

Enimmäkseen olen kokenut, että räppimaailmassa on tosi positiivinen meininki. Se johtuu ehkä niistä ihmisistä, joiden kanssa on saanut tehdä töitä. Tekijänä ei ole onneksi tarvinnut erityisemmin miettiä omaa sukupuolta, eivätkä kollegat laita sellaiseen naislokeroon.

En ajattele, että sukupuolten välinen eriarvoisuus olisi erityisesti räppimaailman ongelma, vaan rakenteellinen ongelma joka paikassa. Naisen asema on kaikkialla, Suomessakin, edelleen huonompi. Kyllähän se räpissä näkyy, keikkailupuolella varsinkin. Esimerkiksi festareilla on yleensä se yksi naisräppärislotti, joka täytetään. Itsekin sain juuri vastaukseksi festareilta, joilta kysyttiin Rauha-tätin kanssa keikkaa, että ”meillä on naisslotti jo täynnä”.

On kiva, että keikoilla on ollut kannustavaa yleisöä ja positiivinen vastaanotto. Suurimmaksi osaksi ihmiset suhtautuvat musiikkiin ihan vain musiikkina, mutta kyllä joka keikalla tulee ainakin yksi ihminen sanomaan: ”En mä silleen naisräppiä kuuntele, mutta olit tosi hyvä naiseksi.” Siinä huomaa, kuinka rakenteissa eriarvoisuus on. Eivät nekään ihmiset pahalla sano, vaan haluavat ihan vilpittömästi ja hyvillä mielin sanoa jonkun kohteliaisuuden. He eivät vaan itse tajua, että menee vähän metsään.

Suomessa on vielä aika vähän naisräppäreitä osittain siksi, että räppi on suhteellisen uusi juttu täällä. Toisaalta räppi koetaan aika miehiseksi ja seksistiseksi genreksi. Nyt on hienoa huomata, että naisräppäreitä alkaa olla Suomessa koko ajan enemmän. Käyn paljon kouluissa pitämässä räppityöpajoja lapsille ja nuorille. Niihin on osallistunut jopa enemmän tyttöjä kuin poikia, ja on ollut hienoa nähdä, etteivät lapset tee samalla tavalla sukupuolijaottelua kuin aikuiset. Toivottavasti sieltä nousee uusi sukupolvi, jossa tasa-arvo ei kariudu.

Sukupuoli ei määritä ihmistä, ja siksi toivoisin, ettei siitä tarvitsi räpissäkään tehdä mitään erityistä juttua. Toivoisin, että naisräppärin musiikkiin suhtauduttaisiin ihan vain musiikkina.

Toimittaja
Inka Vappula
Kuvaaja
Veera Nivalainen
Video

LUE LISÄÄ