Kerran ollessani keräämässä tölkkejä eräs nainen tuli luokseni ja viittilöi minut mukaansa. Meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta ymmärsin hänen haluavan antaa minulle tölkkejä. Menimme hänen kotiinsa, mikä jännitti minua. Enhän tiennyt, oliko hänellä jokin taka-ajatus, tai keitä muita sisällä mahtaisi odottaa. Jännitys oli kuitenkin turhaa: nainen keitti minulle kahvit, tarjosi voileipiä ja antoi tämän jälkeen minulle kaksi isoa kassillista tölkkejä. Lähdettyäni huomasin, että nainen oli myös piilottanut reppuni pikkutaskuun rahaa.

Olen saanut kokea joidenkin suomalaisten osalta aivan käsittämätöntä vieraanvaraisuutta ja avuliaisuutta. On tullut vastaan ihmisiä, jotka ovat vaatettaneet ja ruokkineet minut, antaneet käydä heillä suihkussa ja pesseet vaatteitani pesukoneessaan. Tämä on ollut suuri siunaus. Ajattelen, että he ovat luottaneet minuun, vaikka meillä ei olekaan ollut yhteistä kieltä. He ovat halunneet nähdä, kuka todella olen, ja huomanneet ettei minulla ole pahoja aikeita.

Seitsemän ensimmäistä vuotta Suomessa sain toimeentuloni tölkkien ja pullojen keräämisestä. Jos olisin maksanut vuokraa, ei minulla olisi jäänyt mitään käteen. Jollakin tavalla minun tuli selvitä ja lähettää samalla rahaa lapsilleni ja vanhemmilleni Romaniaan.

Asuinkin teltassa nuo kaikki vuodet, mikä erityisesti talvipakkasilla teki kipeää. Näinä vuosina olen kaivannut paikkaa, jossa voisi edes symbolista maksua, kuten euroa–paria, vastaan käydä opiskelemassa suomen kieltä, harrastaa kuntosalia tai lukea kirjoja. Kielen osaaminen olisi tärkeää työn ja sosiaalisten suhteiden kannalta.

Romaniassa työskentelin rakennusalalla, mutta palkat olivat niin surkeat, että minulla oli jatkuvasti vaikeuksia täyttää perheeni tarpeet. Päätin lähteä Suomeen, mutta en osannut aavistaa, kuinka vaikeaa kaikki olisi. Me romanialaiset kuitenkin voitamme vaikeuksia, koska meidän on pakko.

Pari vuotta sitten sain työtä rakennustyömaalta. Joissakin paikoissa palkkoja ei ole maksettu, ja se on tuottanut suurta ahdistusta. Toivon että tulevaisuudessakin olisi töitä. Kuka tietää, jos voisin rakentaa itselleni oman talon. Silloin voisin ehkä saada lapseni Suomeen. Pelkään että vanhempani ovat jo liian vanhoja pitämään heistä huolta.