Uskonto ja hengellisyys merkitsevät mulle tosi paljon. Ilman niitä en olisi se kuka olen. En käy viikoittain kirkossa tai lue päivittäin Raamattua, mutta saan uskosta hirveästi vahvuutta ja apua elämääni. Se auttaa mua jaksamaan. Lisäksi se opettaa mulle jatkuvasti lisää maailmasta ja itsestäni.

Uskonto on asia, josta ei Suomessa jostain syystä kannata keskustella. Se on kirjoittamaton sääntö. Seurakuntaan ja uskonnollisuuteen liitetään tiettyjä stereotypioita, ja ehkä siksi en itsekään ole tuonut tätä puolta itsestäni kauheasti esiin.  En kuitenkaan peittele uskoani, ja puhun asioista niiden oikeilla nimillä. Pyrin tuomaan uskoani esiin eniten oman käytökseni kautta: arvostamalla ja kunnioittamalla muita. Niistä kristinuskossa onkin mielestäni pohjimmiltaan kyse.

En haluaisi, että kenelläkään olisi isoa kynnystä puhua mulle esimerkiksi seksuaalisesta suuntautumisestaan sen vuoksi, että mulle usko on tärkeä osa elämää. Kun sellaisia tilanteita on joskus tullut eteen, olen miettinyt, tuonko uskonnollisuuttani jotenkin väärällä tavalla esiin vai johtuuko se muista ennakkoluuloista.

Joillain tuntuu olevan ajatus: ”Tuo ei varmaan hyväksy minua, koska se uskoo.” Siitä haluaisin eroon. Jos ei ole omakohtaista kokemusta uskonnosta, uskosta tai seurakunnasta, on helppoa toimia tietynlaisten, harhaanjohtavien ajatusmallien mukaan. Olisi hyvä ottaa selvää asioista ennen kuin tuomitsee ja tekee johtopäätöksiä. Ei uskonto ole se, joka tuomitsee, vaan ihminen.

Haluaisin ihmisten ymmärtävän, ettei uskonto ole paha asia eikä Jumalaan uskominen ole ainoa ihmistä määrittävä tekijä. Hyväksyn muut ihmiset ja annan heidän uskoa tai olla uskomatta. Toivoisin, että munkin usko olisi fine muille. Ei se ole keneltäkään pois, että joku uskoo ja joku ei.

Ei kukaan meistä voi määritellä sitä, minkälainen toisen pitäisi olla. Siksi on myös turhauttavaa, jos muut sanovat oman uskoni olevan väärin. Monesti se johtuu tietämättömyydestä. Ei tietämättömyyskään ole mikään paha asia, vaan se asenne, ettei ole valmis ottamaan selvää ja kysymään. On vaikeaa ymmärtää, miksi se on joillekin niin hankalaa. Onhan se toki itsellenikin välillä, mutta mielestäni se osoittaa vahvuutta, että on valmis keskustelemaan ja ihmettelemään muiden tapaa olla ja elää.

Maailma olisi mielestäni paljon parempi paikka, jos ihmiset koettaisivat enemmän tulla toimeen kuin etsiä vikoja toisistaan. Sellaista simppeliä kunnioittamista tulisi olla enemmän.